Jäljittäminen. Hajuaistia, maan ja ympäristön lukemista, saaliseläinten käyttäytymisen tietämystä ja lopuksi vain tuuria. Samoojantaidot kattavat suurimman osan jäljittämisestä.
 

Piirittäminen. Tärkeää on löytää yksi sopiva kohde, ja lauman turvassa saalis on mahdotonta saada metsästettyä - lauma pitää saada hajoamaan saamalla se liikkeelle. Parhain kohde on helpoin kohde; vanha, sairas tai poikanen. Sarvipäisiä vältellään yleensä, ja niitä lähdetään metsästämään enemmän kunniamielessä kuin nälästä.
 

Jahti. Kuntoa ja kestävyyttä vaativaa. Koiraeläinten pitää pysyä hyvässä rytmissä ja muodostelmassa, niiden täytyy lukea samaan aikaan sekä toistensa että saaliin liikettä, tietysti myös huomioiden omansa. Metsästys sujuukin parhaiten ryhmällä jonka jo tuntee. Laumoissa jakautuu usein myös tietyt roolit eri jäsenille.
 

Kaataminen. Tarkoitus saada saalis pysähtymään ja kaatumaan. Tämä on vaarallisin vaihe, sillä pakeneva saalis voi puolustaa itseään potkimalla tai sohimalla sarvillaan. Luja potku päähän voi olla kohtalokas. Luita voi murtua, tulla avohaavoja jne. Kyse on kuitenkin elämästä ja kuolemasta. Kaatoa seuraa tappo, jossa saalis purraan kaulasta hengiltä... tai sitten aletaan syödä elävältä.
Kaataminen on metsästyksessä yleensä kunniakkain teko, ja sen tekijää tai aloittajaa yleensä ihaillaan.
 

Syöminen. Saalis kaadetaan yleensä lauman reviirillä, joten muu lauma kutsutaan usein ulvomalla paikalle syömään. Joskus saalis voidaan myös raahata muun lauman luo. Tai talvisin jos on kylmiä luolia tai kellareita saatavilla, voidaan saalista jopa säilöä Aurinkomyrskyjen varalle.
 

Puolustaminen. Suurriista houkuttaa paikalle myös muita nälkäisiä. Jos ei vieraita koiraeläimiä niin lintuja, kettuja ja joskus jopa karhuja. Kaadettua saalista pitää siis olla aina valmis puolustamaan. Sillä muuten joku voi taistella sen itselleen.
 

Hyödyntäminen. Sarvet, kallot, luut ja niin edelleen otetaan yleensä saaliista. Niistä saa koristemateriaalia tai sitten statussymboleita.